17. touko, 2015

Nerolliset

Ensi vuonna runoilija Lars Hulden täyttää 90 vuotta. Ihailen sanomattoman paljon sitä maanläheistä ja syvällistä, humoristista ja vakavaa sekä parhaan lyhytproosan lailla tarinaa kuljettavaa poetiikka, mitä mestari on jo kuudella vuosikymmenellä tuottanut; proosan puolelta mieleen tulevat jotenkin Gogol ja Aapeli parhaimmillaan.

Näin:

Lehmukset heittelevät tähtiä minun tielleni

Mikä minä olen että

Mikä minä olen että

lehmukset heittelevät tähtiä minun tielleni?

Samalla lailla olen viime viikot ihmetellyt jyväskyläläislähtöisten Louhivuorten veljesten ja Antti Lötjösen muodostaman Sun Trion uutukaislevyä. Keikallakin hämmästyttänyt J.K. Louhivuoren väliin efektoitu trumpetointi vaikuttaa kaikesta huolimatta luonnollisuudellaan; Olavin rumpalointi taas on paljon enemmän kuin rytmin tuottamista - se on niin lähellä maalaustaidetta kuin rytmisoitanta voi olla.

Ihmiselle tekee hyvää vaikuttua välillä syvästi. On kuin kulku kävisi vähän helpommin, kuin menisi korkeammalla ja ohuemmassa ilmanalassa. Tosiasiassa sitä vain kulkee ehkä vähän pystymmässä. Sekin on aika paljon.