1. elo, 2015

Elokuu

Elokuussa alkaa elonkorjuu metsissäkin, nim. marjojen ja sienten keruu. 1.8. kunniaksi lähdin sienestämään minäkin Raita-koiran kanssa, vähän köyhin lopputuloksin - muutama aikainen kehnäsieni, rusko-orakkaita ja toistakymmentä kanttarellia.

Mutta sitäkin hienompaa oli löytää metsästä melko isona esiintymänä Mäntykukkaa, lehtivihreätöntä loiskasvia, johon melko harvoin törmää. Kasvimaailmassa se on oikeastaan eräänlainen kummitus, ulkoiselta olemukseltaan siis.

Saunalenkillä osuin yhteen kauniin, kirkasvärisen kyykäärmeen kanssa, ensimmäisenä elokuuta ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Meikäläistä reilut 40-senttinen monella mutkalla lekotellut kärmes ei noteerannut lainkaan.

Fysiikka on luonnontiedettä, ja ihmisen kehontoimintaa kutsutaan fysiikaksi, eri merkityksessä tosin. Mutta näin, ohuen ohutta aasinsiltaa pitkin kömmin luontoasioista kehon kremppoihin. Viikon verran muureja yli 40-kiloisista isoista vallikivistä rakennettuani kohtasin fysiikkani rajat pakaralihasten ylirasitustilan muodossa. Suomeksi perse kramppasi, ja torstai-iltana jopa jalat pettivät hetkeksi alta. Jäägeeli, venyttely ja työkuvan muuttuminen perjantaina normaaliksi kiveyksen latomiseksi ja pohjien tekemiseksi helpotti vaivaa heti, ja mies on alkavalla viikolla varmasti entistä ehommassa kunnossa, kuten pakaransakin.

Tekstin yhteyteen kannattanee kuitenkin liittää kuva tuosta aiemmin mainitusta luonnon ihmeellisyydestä ja elon oireesta. Elokuun kunniaksi.