29. loka, 2015

Seuraavaa kautta päin

Viherrakennustyömaita lopetellaan näihin aikoihin, alkaa talven odotus ja valmistautuminen seuraavalle kaudelle. Kesä olikin työntäyteinen, jopa ylitti odotukset - työtä oli tarjolla enemmän kuin ehti tehdä.

Sellainen jättää jälkensä kroppaan väistämättä. Toisaalta toipuminenkin tuntuu olevan nopeaa. Viikko sitten vaivasi alaselän ylirasitustila, joka heijastui oikeaan jalkaan aina varpaita myöten vaihtelevasti tunnottomuutena tai kolotuksena. Käsissä vaivasi tennis- ja golfkyynärpäät. Oikean käden onnistuin hädintuskin saamaan vaakasuoraan olkapään oireilun takia.

Kauden päätteeksi olen kuitenkin taistellut läpi parikin rankkaa kuntopiiriä, pelannut sulkapalloa ja käynyt sauvalenkillä, ja kas, olo alkaa normalisoitua. Toisin kävisi, jos jäisi sohvan nurkkaan surkuttelemaan ja kipuilemaan.

Tämä tulee olemaan ohjelma tästlähinkin, koko tulevan syksyn, talven ja kevään. Kroppa täytyy saattaa kovaan kuntoon tulevan kauden rasituksia silmälläpitäen, jotta se entistä paremmin kestäisi tulevien kivetysten sun muiden hommeleiden tuomat rasitukset. Rämäroppa ehti työllistää kiropraktikkoa jo ihan tarpeeksi.

Muuten: joku tai jokin kylvää Halssilaan ja Aittovuoreen tammimetsää. Taimia ja pieniksi puiksi kasvaneita hujoppeja on metsä väärällään. Oikein en jaksa uskoa minkään metsänelävän levittämisiin, niin tasaisesti ja harkitun oloisesti pikkutaimet ovat ympäri levällään. Vai olisko närhi sittenkin? Niitä on viime vuosina riittänyt näille main. Oravat eivät ehkä kantele terhoja niin laajalle alalle pitkin mettiä.

Jotenkin tuntuu mukavalta ajatella, että joku ihminen niitä kylvää ympäriinsä, harrastuksenaan, huvikseen, mahdollisesti nähdäkseen joskus myöhemmin työnsä jäljet konkreettisena metsän kasvuna. Parinkymmenen vuoden kuluttua Aittovuoren rinteillä ja takamaastoissa kasvaa jo vähän erinäköinen metsä. Tietenkin olettaen, että kallisarvoista aluetta ei sitä ennen tumpata rakennuksista täyteen.