31. tammi, 2016

Peesi

Talvi-intoilijan kannalta ei tämäkään pimeä vuodenaika ole tarjonnut lähellekään parastaan -  pysyvä lumi tuli myöhään, ja kun maa juuri ja juuri sai valkean peitteen, alkoivat toista kuukautta kestäneet kovat pakkaset. Korkeapaineen sisällä ei juurikaan satele. Pakkasen hellitettyä saapuivat sateetkin, mutta lämpötilan noustessa yhtä kyytiä nollan päälle, muuttuivat ne vetisiksi. Justiinsa sen verran lunta on, että jonkinsortin ladut on Halssilankin ympäristöön saatu aikaiseksi.

Hienojakin kokemuksia silti sattuu, heikompinakin lumitalvina. Iltana eräänä lenkittäessäni koiraa näin kotikadulta risteävällä hämärällä polulla liikkumattoman möykyn, jonka kuvittelin ensin mahdottoman isoksi rusakoksi. Elukan koko oli kuitenkin niin huomattava, että päätin kiertää polun viereen läheisen parkkialueen kautta. Kymmenen metrin päässä tajusin sen ilvekseksi. Se vilkaisi meitä laiskasti, jatkoi istuskeluaan ja tiirailuaan lähimmän omakotitalon pihan suuntaan, nousi kohta hissuksiin seisomaan ja poistui rauhassa polkua pitkin ylämäkeen. Polun ja pururadan risteyksessä se vielä loi meihin ehkä hieman moittivan silmäyksen - saattaa olla, että pilasimme sen illallisen, mutta samalla ehkä pelastimme naapurin kissan. Toisaalta kissapedon tähtäimessä saattoi olla myös turhan runsaslukuiseksi lisääntyneen rusakkolauman jäsen. Paitsi että on erityisen hieno kokemus törmätä ensikertaa luonnossa (vaikkakin miltei kaupungissa) pohjolan ainoaan isoon kissapetoon, oikealta tuntuu myös se, kun pihoja terrorisoivat rusakkolaumat ovat vihdoin saaneet peräänsä vakavasti otettavan, luonnollisen harventajan.

Kuten sanottu, hiihtoladut on saatu hiihdettävään kuntoon näilläkin korkeuksilla. Vaajakoskea kohti mentäessä on mukava, kolmen peräkkäisen ja isohkon mäen kumpareikko. Satuin laskemaan edellä menevän peesiin heti ensimmäisessä alamäessä, seuraavan ylämäen hiihdin kaverin perässä kunnes sitten seuraavassa mäessä laskin peesistä vierelle. Ohi askeltaessani tajusin kanssahiihtäjän Mauri Pekkariseksi, liki legendaariseksi keskustalaispoliitikoksi. Jotain höpisin peesin imusta ja helppoudesta, jotain Pekkarinen kai vastasi.

Tosiasiassa ajattelin, että hetki muistutti melko lailla tilannetta suomalaisessa puoluepolitiikassa juuri nyt, lasketaan peesistä vasemmalta heittäen ohi. Tätä en kuitenkaan Pekkariselle sanonut, en ole tarpeeksi nokkela ja naseva. Metsien keskellä hiihdellessäni ihmettelin, tuleeko vielä toista samanlaista tilaisuutta eteen, niinkuin sitäkin, saanko vielä joskus nähdä sen Halssilan metsissä elelevän ilveksen.