14. huhti, 2017

Polttopuuta

Joka kerta kun ladot halkoja sylykseen ja panet alle pystypuun saadakseksi taakan suuremmaksi, toistat erään ihmiskunnan vanhimmista kulttuuriteoista.

Lars Huldenin lausahtama nousee aina mieleen keväisin, polttopuusouvien aikaan. Mutta miten niin alle? Itse kun kokoan käsivarrelle sylystä, tuen sen lopuksi toisen käden kannattamalla pystyhalolla edestä. Olisiko ehkä kehittämisen ja oppimisen varaa tässäkin?

Viime syksynä kaadettujen tosi-isojen hopeakuusien pöllit ovat semmottiset kooltaan, että tavallinen iso-Fiskars ei enää riitä, tarvitaan moskaa/lekaa ja kiiloja. Ensimmäistä kertaa melkein tosissani harkitsen halkomakoneen käyttöönottoa, sellainenhan papan perintönä mökin ylävarastossa toistaiseksi tarpeettomana lojuisi.

Pakkaset tulivat pääsiäisviikolle, lunta ei juurikaan enää ole. Mutta sitä putoilee hiljaksiin koko ajan nytkin, kuin hidastettuna. Se on rauhoittavaa, kuin jokin käskisi rauhoittua. Luonto.