5. marras, 2017

Työasioita

Lienee niin, että tämmöisillä työmaihin linkittyvillä sivustoilla tulisi enimmäkseen kuvata nimenomaan työhön liittyviä asioita, ei niinkään tekijän muita kiinnostuksen tai intohimon kohteita. Peräti harkitsematonta ellei jopa vahingollista on viherrakentajan paneutua kirjallisuuskysymyksiin, puida jazzkeikkoja ja -levyjä tai uppoutua luontokokemuksiin, kun pitäisi käydä läpi kiveyksentekoa pohjatöistä lopulliseen pintaan tai kasvivalintoja eri kohteissa, työmaiden välttämättömiä erityispiirteitä unohtamatta.

Tähän lupaan pikkuhiljaista muutosta; Kustannus Linnan kotisivut saanevat ensikasteensa tulevan talven mittaan, ja sinne kai paremmin sopivat huomiot taiteesta ja kaikenmaailman kulttuurielämästä. Luontohavaintoja varmaankin ripottelen tasapuolisesti sinne tänne, luontohan ei lähtökohtaisesti ole missään erityisesti tai erityisesti jostain pois. Kulttuuri taas on toisaalta luonto luonnon päällä, mutta täysin ihmislähtöinen syntyperä mahdollistaa rajanvedon. Välttämättä se ei ole helppoa kuitenkaan.

Eli hyvillä mielin voinen tässä jakaa havainnon aamuiselta metsälenkiltä. Entisellä hakkuuaukiolla kohtasin linnun, vähän kuukkelin oloisen, vaikka olikin enemmän kuin tilhen ja närhen haaleanpunapäinen risteymä. Seuralaisenaan sillä oli naaraspunatulkku ja lintu myös äänteli punatulkun lailla. Mutta siinä missä punatulkun vihellys tulee kuin vähän tukkoisesta ja epävireisestä pillistä, tämä puolitoista kertaa suurempi lintu sai aikaan puhtaan äänen. Toistaiseksi en ole keksinyt, mikä lintu on kyseessä, vaikka olen käynyt läpi molemmat kotoa löytyvät lintukirjat ja hyörinyt netissäkin.

Hiihtomaan ja vanhan Karmitsan hyppyrimäen välimaastossa oli iso parvi sirittäjiä, jotka olivatkin sitten helpommin tunnistettavissa. Urpiaiset ovat palanneet kulmille. Se tietää talven tuloa. Kuvassa on emännän väsäämiä amppeleita isännän tekemien polttopuiden kera.