28. huhti, 2018

Jännää

Valon vaikutus aivojen välittäjäaineisiin on jännä juttu. Yleisesti tunnetaan valon vähenemisen/puuttumisen aiheuttama kaamosmasennus, vähemmän puhutaan valon keväisen lisääntymisen käänteisilmiöstä. Kyse ei ole mistään kevätmasennuksesta, joka usein juhlallistetaan kirjalliseksi ja peräti runolliseksi kuolevaisen ihmisen voimattomuudeksi alati eloon puhkeavan luonnon rinnalla. No, voi se olla tottakin. Mutta tässä tarkoittamani reaktio aiheuttaa vain voimakasta alakuloa olematta mitään sen vakavampaa tai vahingollista. Epämiellyttävältä se kyllä tuntuu.

Vaan eipä hätää! Asiantuntijoilta olemme saaneet kuulla, kuinka välittäjäaineiden reaktiot kyllä hellittävät valaistuksen lisääntyessä. Itselläni tuo maaliskuun lopusta jatkunut alakulo irrotti jopa pikaisesti, niinhän on tapahtunut kaikkina viime vuosina, jolloin olen ollut ilmiöstä tietoinen. Jotenkin yllätyksenä tulee tuo dosenttien lausumien ilmeinen paikkansapitävyys joka vuosi, silti.

Kevätsammakon molskahdus Karmitsan alarinteen lammikossa, palokärjen nopsa koputus ja närhen värikylläisyys taas tuntuu joltakin. Ja kun ennen kasvukauden alkua ja lumien sulettua kulkee pitkin metsänpohjia polkuja väistellen, kysyy koiralta, että onko jännää?