12. marras, 2019

Kierrätä!

Meillä ihmisillä on joltinenkin ja pakonomainen tarve lokeroida asiat, ilmiöt ja toiset ihmiset omiin karsinoihinsa. Kaipa se lisää monisyisessä ja ärsykkeiden täyttämässä maailmassa hallinnan tunnetta, turvallisuutta ja ylipäätään maailman käsitettävyyttä.

Kuitenkin kategoroinnilla helposti suljetaan olennaista ulos. Alunalkujaankin olioita ja ilmiöitä tiukasti rajaamalla ja otsikoimalla ollaan kovin lähellä yksisilmäistä rajoittuneisuutta, näkökentän kapeutta ja ahtautta, tämän ylettömän viriketäyteisen aikamme onnetonta ilmentymää.

Haetaan aina oma totuus niin jyrkän korkeaseinäisestä aitauksesta, että mahdoton on nähdä mitään ulkopuolella. On vain yksi totuus, johon tähdätä, yksi ainoa mahdollisuus joka kulloisellekin asialistalle mahtuu, esimerkkinä vaikkapa sähköautot liikennepäästöjen vapahtajina; sähköautot joiden akkuteknologia on joko täysin riittämätön tai luonnolle enemmän haitaksi kuin autoilu muuten. Vaihtoehtoja kyllä olisi (biokaasu/biopolttoaineet/polttomoottorien kehitys yhä pienipäästöisimmiksi, hintapolitiikka ja lopulta vetyautot), mutta ne ovat toisessa karsinassa ja korkeiden seinien takana poliitikkojen katseiden ulottumattomissa, piilossa.

Esimerkiksi kelpaa myös globaali luonnontuho, joka käsitetään (taas pääasiassa poliitikkojen puheissa) vain ja ainoastaan maailmanlaajuiseksi ilmastonlämpenemiseksi, vaikka käsissämme on sen lisäksi kuudes joukkosukupuutto, ihmisen toiminnasta alkanut tuhoaalto; vuoden 1900 jälkeen sukupuuttojen lisääntyminen on ollut satakertaista aiempaan verrattuna. Luonnon monimuotoisuutta katoaa peruuttamattomasti esim. tehomaatalouden ja käytössä olevien torjunta-aineiden vuoksi. Yksi syypää tässä ennenkokemattomassa tuhossa on tokikin ilmaston lämpeneminen ja ihminen sen takana, mutta rikkana rokassa, toki verraten isona ja vähintäinkin vaikeasti hallittavana.

Mitä tekis? Yhtenä periaatteena voisi pienellä ihmisellä olla se, mistä lompsa tykkää. Sitä näet luontokin yleensä arvostaa. Se tarkoittaa vähempää kulutusta, kierrätykseen panostamista niin hankinnoissa kuin jätteiden lajittelussakin (metallit, muovit, kartonki, biojäte jne.). Näillä keinoin ilmastonmuutos ei varmasti hievahdakaan, mutta mittakaavaltaan pienempi ja silti yhtä lailla tärkeä oma lähiympäristömme ja - luontomme kiittää ja kumartaa.

Sitäpaitsi tarpeeksi monta lähiympäristöä kun ynnätään yhteen, tuloksena on aika saakelin iso ympäristö kaukomaineen kaikkineen.